Halusin painautua loittonevaan selkääsi ja
kirjoitin sinä hetkenä lukemattomia yliviivauksia.
Lopulta löysin sen mitä halusin sanoa sinulle.
Sinä riität minut täyttämään.

Viikolla kahdeksan eli kurssin viimeisellä viikolla käsiteltiin rohkeutta kirjoittaa ja aloittaa matka itseensä. Tai kirjoittamiseensa. Tälläkin viikolla oli kaksi tehtävää kirjoitettavana. Tämä on niistä jälkimmäinen.

Tässä oli tehtävänä kirjoittaa lyhyt 1-2 säkeistön runo, joka kuvaisi yhtä pientä hetkeä. Helppo homma siis.

Mutta tässäkin tehtävässä oli pieni twisti: Runo piti toki julkaista kurssilaisille luettavaksi mutta sen lisäksi se piti kirjoittaa lapulle ja viedä jollekin julkiselle paikalle muiden luettavaksi.

(En ole vieläkään uskaltanut viedä sitä lappua minnekään. Elättelen toivoa, että olen nyt kerännyt rohkeutta niin paljon, että saisin sen tämän viikonlopun aikana sijoitettua jonnekin. Varsinkin, kun kirjoitin tästä nyt teille.)

Edit 5.4.2021: En saanut vietyä kirjoitusta minnekään. Ja nyt jo olen “hukannutkin” sen.