Sadepäivä viimeisteli vuoden lopun

Yritän kirjoittaa pidempää tekstiä, mutta pääni tuntuu kiertävän kehää ajatuksineen. En etene sanamäärälaskurinkaan mukaan mihinkään suuntaan.

Pää on sumea ja vertaan sanojani muiden kirjoittamiin, joita työpöydälleni on kertynyt. Onneksi en elä kirjoittamisella. Olisin luultavasti kuollut jo nälkään. Nälkätaiteilija.

Tämä on minulle normaali ajatuskulku.


Vuoden viimeinen päivä on aina jonkinlaisen reflektion aikaa. Minulle pelkästään ilma, joka sinä päivänä on, kun reflektoin itseäni saattaa vaikuttaa aika merkittävästi. Olen sillä lailla ”tuulella käyvä”.

Arvaatte varmaan matalapaineen ja sateen pyyhkivän ulkona tällä hetkellä katuja puhtaiksi lumesta ja täyttäen ne, sekä mieleni, loskalla ja hiekkaisella ravalla.


(Kylläpä näihin päivämerkintöihin nyt ujuttautuu korkealentoista tekstiä. Se saattaa johtua siitä, että olen muutaman viime päivän lukenut lähinnä runoja. Sekä Facebook-päivityksiä.)

Joka tapauksessa olen nyt muutaman päivän pyöritellyt ajatuksia ja havaintoja siitä, mitä vuonna 2022 on tapahtunut. Luulen, että lähden liikkeelle siitä ilmeisimmästä:

Täytin tänä vuonna 40 vuotta.

En järjestänyt isoja juhlia. En myöskään ollut ”matkoilla” merkkipäivänäni.

Kriisin taisin potea. Kriisin, joka ehkä jatkuu näin vuoden loppuun asti. Mutta itselleni tyypilliseen tapaan se kriisi oli ihan pieni ja hiljainen, hyvin huomaamaton.

Sinkkuna edelleen

Tämän vuoden alkupäivinä päättyi yksi suhde, josta kai kuvittelin liikoja. Vaihteeksi se en ollut minä, joka lähti kävelemään. Sitten olikin hiljaista lähemmäs Wappuun.

Silloin tapasin yhden nuoruudesta tutun naisen, jonka kanssa oli muutaman viikon kipinä. Sekin päättyi toisen osapuolen päätöksellä.

Syksyllä tapasin vielä deittipalvelun kautta yhden naisen mutta se ei koskaan muodostunut kaverillista läsnäoloa kummemmaksi. Eli vuoteni meni kuitenkin pääosin edelleen yksin eläessä. Lasten kanssa toki.

Rutiinia työelämässä

Työelämässä meni kaikki oikeastaan samalla painolla kuin aikaisempinakin vuosina. Ainut ero oli, että nimikkeeni muuttui ympäristö- ja kiertotalouspäälliköksi. Tehtävät eivät juurikaan muuttuneet.

Mitään valtavia muutoksia ei tänä vuonna tapahtunut. Lähipiiristä molemmat vanhempani ovat nyt eläkkeellä ja ilmeisen kiireisiä, kuten kaikki eläkeläiset. Vuoden lopussa mummini kuoli mutta se oli ollut jo ilmassa pidempään, joten suru ja tyhjyys ovat lientyneet pieneksi, koska asiaa on ikään kuin käsitelty pitkin vuotta. Ehkä jopa edellistäkin.

Sinänsä ihan hyvä vuosi, jota tietysti varjostaa ulkoiset uhkakuvat ja mielenrauhaa haittaavat asiat: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, ilmastonmuutosuutisointi sekä kaiken kallistuminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *