kaksikymmentä vuotta liikaa
piilotettua rakkautta
se kätkettiin 
ruosteisen peltitornin huipulle

rakkautta Vandermeressä
punaiset ruusut lakastuivat ja
villiintyneet heinät 
murskautuivat jalkojen alle

vanha ystävä herätti 
rakkauden henkiin
jotain mihin uskoa
kuin kohtaloon tähdissä

luoti sisään
rakkaus ilmaan
elämää sydämessä

Katsoin joku aika sitten – helmikuun mustina hetkinä kirjanpitoni mukaan – romantillisen elokuvan The Best of Me, joka aiheutti minulle (taas) hillittömän itketysryöpyn. Koko illan ajan.

Syynä tuskin oli pelkästään tuo elokuva.

Tuolloin ollut, ja nyt vieläkin päällä oleva, korona-aika on vain joitenkin korostanut yksinäisyyttä, kun ne vähäisetkin ihmisten väliset tapaamiset tuntuvat tapahtuvan verkossa tai siirtyneen verkkoon.

Ihmiset tuntuvat kuitenkin väsyneen myös rakkauden tavoitteluun netin deittisovelluksissa, joten niiden mahdollisten verkkotapaamistenkin määrä on omien kokemuksieni mukaan pienentynyt.