Päivät kuin varisparvi.
Mustaa, mustaa, mustempaa,
nurkasta kutsuu sarvipää
leikkimään vuoden pimeimpään
aikaan.

Päivät kuin varisparvi.
Harmaa, harmaa, harmempaa,
sängystä kutsuu potilas
lakastumaan vuoden pimeimpään
aikaan.

Päivät kuin varisparvi.
Kouvola, Kouvola, Kouvolampaa,
nurkasta kutsuu konduktööri
saapumaan vuoden pimeimpään
aikaan.

Päivät kuin varisparvi.
Harmaa, harmaa, harmempaa
nurkasta kutsuu kanttori
veisaamaan vuoden pimeimpään
aikaan.

En ollut tyytyväinen ensimmäiseen runoon, jonka kirjoitin, joten päätin yrittää uudestaan tehtävänannon mukaan.

Tässä oli edelleen teemana kaamos. Jotain lainattua siihen tuli pahuksenmoisesti. Eikä rytmi ole vieläkään sellainen kuin haluaisin. Mutta parasta tässä on, että näitä voi aina editoida lisää, kirjoittaa uusiksi, karsia ja editoida vielä lisää.

Seuraava tehtävä onkin proosaruno. Se on itselleni ainakin tuntemattomampi runon tyylilaji ja kaikki esikuvani ovat Saarikosken ajalta. Eli hieman täytyy varmaan tehdä tutkimustyötä ja googlata, mistä siihen oikein tarttuisi.