Tuttu mutka tienviittoineen,
tästä on vain muutama hetki perille.
Tuosta kohdasta näkee valon
jos osaa katsoa oikeaan kohtaan.
Minä näen sinut siinä odottamassa
kotiin palaavaa kulkijaa.
Avaat oven ja johdatat minut keittiöön.
Olet kaatanut teen jo kuppeihin.
Olen saapunut matkoiltani kotiin.

Tämä oli viimeisen viikon toinen runotehtävä. Tehtävissä piti käsitellä tekstiensä hyväksymistä ja rohkaista itseään. Tämän runon tehtävänannossa ohjeistettiin seuraavasti:

Kirjoita teksti ilman mitään korjauksia ja muokkauksia, omasta mielestäsi mahdollisimman huono teksti. Käytä tähän aikaa puoli tuntia. Aihe: Matka kotiin.

Käytin koko puolituntisen tähän. Ja epäonnistuin. Tekstissä ei ole mitään korjauksia, eikä muokkauksia mutta mitä useammin sen luen, niin ei se enää ole mielestäni myöskään mahdollisimman huono teksti.

Tästä on siis hyvä jatkaa.


Lopuksi kai voi sanoa, että todellakin suosittelen Kirjoittajaklubin Matalan kynnyksen runopaja -verkkokurssia jokaiselle oman elämänsä pöytälaatikkorunoilijalle, joka kärsii jonkinasteisesta julkaisukammosta omien tekstiensä suhteen.

Pienellä panostuksella saa paljon vertaistukea ja säännöllisen “julkaisupakon”, jonka kruunasi aina lempeän kurssinvetäjän Suvi Kovasen palautteet.

Kiitos Suvi!